Kartta

Piti jo aiemmin laittaa kartta, että missä olen menossa.

Mutta tässä nyt sitten kerralla kaikki kierretyt paikat.

.

Tokion katuja ja suuria rakennuksia

Iso kaupunki. Hermoilen ja ihmettelen miten nämä kaikki pysyy pystyssä kerta jatkuvasti on maanjäristyksiä.

Minusta on hauskaa katsella menoa. Tokio on huippu. Vaikka olen käynyt mitä ihmeellisimmissä paikoissa, niin kyllä tästä kaupungista tuli yksi suursuosikeista. Varmasti olisi kamala asua, mutta ohikulkijalle aivan erinomaisen kiehtova.

Shibuyan kaupunginosa arki-iltana, bilepaikka

Majoituin Shibuyan lähellä, ja kävimmekin katselemassa myös iltaeloa. Kaikkina viikonpäivinä oli vilkasta, mutta perjantaina oli tungos. Minulle, joka en tunnetusti jaksa vetelehtiä baarissa aamuyöhön, paikallinen tyyli sopi loistavasti. Illalla syötiin herkullisia pikkujuttuja ja juotiin samalla, sitten ehkä toviksi pieneen kuppilaan jossa noin 10 paikkaa baaritiskillä, ja baarimikko jututti asiakkaita kuten kotonaan. Oikein mukavaa. En pitkästynyt, niinkuin suomenbaareissa joissa juodaan, tai itketään ja juodaan, vaikka olisi kuinka tylsää.. eh, noniin.

Mukavasti vilinää

Ruuhka-metro on järkyttävä. Mutta on silti kiinnostavaa katsella ihmisten käyttäytymistä. Kaikki katsovat maahan tai ovat silmät kiinni hiljaa. Jotenki sopii suomalaiseen elämänkatsomukseen.

Täällä on melkoinen influenssa kammo. Onneksi en ymmärrä uutisia, niin en tiedä onko nyt joku uusi muoto kehittynyt taudista, vai miksi kaikki panikoivat. Kun yksi mies aivasteli kahden pysäkin välin metrossa tauotta, niin itseänikin alkoi jo jännittää. Heti laitoin käsidesiä kun pääsin metrosta ulos.. olisi kyllä varmaan pitänyt kurlata vielä sillä myrkyllä, että olisi tehonnut.

Suursankari Gundam on valloittanut satama-alueen

Satama-alueella oli Gundam robotti, ja oikein hupaisaa oli huomata että paikalla oli lähinnä todella onnellisennäköisiä 30 vuotiaita miehiä. Ilmeisesti joku lapsuuden idoli. Noh, olihan se iso robotti.

Portti Asakusa temppelille ja siunattuja nyyttejä

Asakusa temppeli oli remontissa. Pääsin kyllä ihan kivasti paikan tunnelmaan jo portilla. Hieno pytinki. Vaikka itse temppeli oli remotissa pressujen alla, oli ovelle jätetty kirstu, johon sai heittää kolikoita. Muutenkin kovin kätevää tämä uskonnollisuus. Temppelin edustalla oli kojuja joista sai ostaa kauniistipakattuja puupaloja, jotka oli kaikki jo siunattu valmiiksi. Tehokasta. Munkit voi iltavuorossa siunata puupalat valmiiksi, eikä ihmisten tarvitse odotella vuoroaan.

Meiji shrine. Kaatosade yllätti tuossa ihanan rauhallisessa puistossa.

Asakusan kaupunginosa.

Vielä lisää katukuvaa

.

Ihana Tokio

Tokion satama alueella

Tokio on ollut minulle ystävällinen. Sää yleensä elokuussa on todella tukala. "Älä mene Tokioon tai Osakaan elokuussa, koska sinä kuolet". Sää on kuitenkin ollut vain kuuma. Poltin otsan ja päänahan, joten ostin itselleni pitsireunaisen aurinkovarjon. Vähän se on hupaisa, mutta hattu on liian tukala.

Syömässä nabea Tokio-oppaideni / majoittajien kanssa

Olemme kierrelleet turistikohteita, sekä muuten vain kaupunkia. Suurinta huvia minulle on ihmetellä vilinää ja näkymiä. Olemme käyneet myös ihanissa ravintoloissa, joissa en itse olisi osannut tilata mitään.

Ruokalista pienessä kiinalaisravintolassa. Alkujärkytyksen jälkeen osasin tavata tuolta menusta sanan raamen (nuudelia). Ja hyvä raamensoppa olikin.

Erityistoivelistallani käyntikohteista oli Tokion kalamarketti. Tonnikalat, pallokalat, valaanlihakin(!) sun muut saaliit huutokaupataan aikaisin aamulla. Heräsimme siis varhain, ja klo 5 olimme ensimmäisessä metrossa.

Sätkäukko lajittelee simpukoita koon mukaan eri hintaluokkiin.

Varsinainen herkkutori. Olin ihan hurmiossa, sillä innostuinhan jo Osakassa pelkkien supermarkettien kalatiskien kuvaamisesta.

Tori oli myös aika pelottava paikka. Myyjät rälläsivät pikkutraktoreilla ja kalakärryillä kapeita kujia, ja polkupyöriä vilisi ihmisten ja kalojen välissä. Huh. Kiinnostavaa oli myös nähdä kokonaisten tonnikalojen paloittalua, melkoiset viidakkoveitset.

Olen täällä yhteensä 5 päivää suurkaupungin vilinässä. Sitten yöbussilla kohti koulua.

Hyvää yötä.

.

Takauma kuvakoosteena

Kävin Narassa. Kivoja vanhoja puisia taloja, ei mitenkään värikästä. Asukassa oli riisipeltoa ja jotain isoja kiviä.. se saattoi olla ehkä kansallismaisemaa, tai jotain muuta yhtä kultturellia aluetta.

Riisiä olen syönyt jo ihan reilusti. Yksi haastava aamiainen oli kulhollinen riisiä, raaka kananmuna vaahdotettuna joukkoon, ja nori-merilevää kaveriksi.. Piti kyllä nieleskellä tavallista pontevammin sen kanssa.

Lake Biwa. Japanin isoin järvi. Ajeltiin sielläkin päin ja katseltiin maisemia. öö, muuta en tiedä.

Naganossa olin yhden yön Madarao vuorella. Siellä oli hyvännäköinen laskettelukeskus, mutta kuulema ei vielä joulukuussa välttämättä ole laskukelit. Hokkaidoa pitänee harkita.

Yokohamassa ehdin tekemään pikaisen yhdenillanpyrähdyksen. Kelpomesta. Ei oikeen muutaman tunnin jälkeen osaa muuta sanoa.

Yokohaman China-town

Hehee, nyt luettuani tämänkertaisen sekopäisen kuvakoosteen tekstit, luulen, että on parasta mennä nukkumaan. Olo on jokseenkin reissussa rähjääntynyt ja tajuton. Seuraavaksi Tokioon useammaksi päiväksi, ennen kuin koulu alkaa.

.

Kiireista menoa

Kochin jalkeen olen kiertanyt moninaisen kiekan.

Kochi-Nara-Asuka-Lake Biwa-Nagano-Madarao Mountain-Yokohama. Huomenna aamulla kohti Tokioa, jos suunnitelma pitaa siihen saakka. Suunnitelmilla on ollut tapana muuttua. Jospa sitten ehdin jossain valissa paivittaa tata kunnolla kuvien kera.

Madarao vuorella pääsin ekan kerran kunnon onseniin, eli sellaiseen kuumaan lähteeseen mitä kuvittelis niiden olevan

.

Kochin ihmeet, osa kaksi

Nyt tapahtuu vielä enemmän ja äkkiä. Meno on ollut ihan huimaa. Shikokun saari on näyttänyt sellaista vieraanvaraisuutta, että en osaa uskoa. Todella välittömiä ihmisiä, ja kaikki haluavat näyttää ja syöttää alueen parhaimmat jutut.

Elämäni ensimmäinen kuumalähde-kylventä, oli aivan odottamaton.. Siis tosiaankaan en tiennyt, että näinkin voidaan toimia.

Kuumien lähteiden spesialistimme haki jostain super-vettä kanisterilla kotiammeeseen. Kuuma lähde oli jossain tien alla, ja pulppusi letkua pitkin kaikkien halukkaiden ulottuville

Keskiviikko aamuna paikallinen.. öö no joku yritys otti meidät mukaan, esittelytilaisuuteen jossa markkinoitiin nuorten leirikouluja. Pääsimme kokeilemaan kajakki-melontaa rauhallisessa meren poukamassa.

Meloimme pienelle shinto-kappelille (vai mikä shrine nyt olisi suomeksi). Sain pikakoulutuksen siitä miten shinto-hommat liittyy luonnonvoimien rauhoitteluun (etenkin tällä taifuuni/tsunami alueella).

Melonnan jälkeen katseltiin esittelylounasta. Ainutlaatuinen paikallinen tapa valmistaa tonnikalaa, (joka on tällä seudulla kuulemma Japanin parasta). Fileet savustetaan pikaisesti olki-nuotion savussa, niin että sisus jää raa’aksi.

Iltaa kohden meno sen kuin yltyi kun siirryimme seuraavan perheen käsittelyyn. Poimimme sitrushedelmiä törkeässä kuumuudessa muutaman tunnin, ja kävimme katsomassa paikallisen sitrusfarmarin puumajaa. Silla aikaa rouva oli valmistanut illallisen. Pariskunnalla on todella perinteinen talo, jonka vanhassa osassa on tatami-lattiat. Kyseessä on sama anime-talo, jossa kävimme syömässä ensimmäisenä Kochi iltana.

Sitrusperheen hieno kotitalo

Poimintaa.

Yukatat päälle iltamenoihin. Puvun lomaan kätkeytyy monta vyötä, eikä ainakaan päällimmäistä tosiaankaan pysty solmimaan itse.

Illalla kävimme sitrusperheen tuttavilla kylässä. Ja pääsin vielä tutustumaan tee-seremoniaan. Paikalla oli seremonian opettaja.

Vau kaikesta.

Upea Kochi

Nyt tapahtuu paljon ja nopeasti. Lahdimme eilen Harukon kanssa maalle suurkaupungin vilinasta. Kuuden tunnin paassa Osakasta sijeitsevalle Kochin alueelle.

Tyrmaavan kaunis paikka. Mietin maisemia katsellessani, etta aivan kuin olisin animaatio-elokuvassa.

Ajoimme juna-asemalta suoraan japanilaisen perheen kotiin, jossa odotti tatami huoneeseen katettu poyta aivan hulvattomia herkkuja. Todella vieraanvaraista porukkaa.

Hurjameno

Selvisi, etta samainen pariskunta on majoittanut kotonaan Gibli-studion porukkaa. Ja selvasti ymparoiva luonto ja maisema ovat tosiaan tuoneet vaikutteita ja inspiraatiota Myasakin elokuviin.

Iltarientojen jalkeen majoituimme kuumienlahteiden asiantuntija kotona, joka on kolmisen kuukautta sitten muuttanut alueelle tyoskentelemaan jollain tapaa lahteiden parissa. Voitte arvata, etta melko toiveikkaana odotan kuumaanlahteeseen paasya.

Tiistai aamuna lahdimme kuitenkin paikallisen kalastajan veneella Tyynelle valtamerelle heilutettavaksi ja paahdettavaksi. Ja totta kai kalalle. Vesi on 26 asteista, mutta seassa sopivasti haita, joten ei kannata kayda pulahtamassa.

Kalastus oli kuin vetouistelua. Tosin ilman uistinta ja bambu-vavoilla, jotka roikkuvat veneen perassa. Vieheena toimi kaksikoukkuinen perhon nakoinen viritys.

Huimia kaloja ja polttavaa aurinkoa

Kalaherkkuja

Osaka on Japanin ruokaintoilijoiden koti. Sopii siis minulle. Olen maistellut vasta melko tuttuja kalajuttuja, mutta listoilla ui kirjavaa porukkaa ja kauppojen kalatiskit ovat aivan tyrmäävät.

Gii! Tuoretavaraa ravintolan oven vieressä.

Ravintolaan meno yksin on kuitenkin vaikeaa. Suurinosa kuppiloista on todella pieniä, vain yksi baaritiski, jonka toisella puolella kokki, ja asiakkaina vanhoja miehiä. Kaikki nätisti yhdessä rivissä, syövät seisaaltaan. Toisiin ravintoloihin saattaa olla pitkä jono ulkopuolella.. niissä on varmaan tosi herkkuja, kun viitsivät jonottaa.

Tähän kuppilaan uskalsin mennä lounastonnikalalle, koska asiakkaat eivät olleet savuisia ukkoja. Taustalla tiski jonka toisella puolella kokit. Lisäksi kolme pientä pöytää (seisomapaikkoja). Eli pieniä ovat ravintolat.

N. 7 € mustekala-annos. Hyvää oli, mutta kotimatkalla piti ostaa iltapalaa kaupasta.

Sitten jotain muuta kuin kalaruokaa.. Kävin kävelyilläni katsomassa temppeliä, ja näin matkalla oudon jutun. Saa esittää valistuneitaneuvoja, mistä on kyse.

Isshinji temppeli näytti ihan siltä kuin voisi olettaakin. Jännän näköistä. Paljon porukkaa oli lauantaina keskipäivällä viemässä pikku kukkatupsuja.

Temppelin aitojen ulkopuolella oli kukkakauppoja, joista sai kätevästi ostaa sopivan kukkatupsun, jotka sitten vietiin temppelille. Buddha- ja shintolaispytinkeihin on molempiin omanlaisensa kukkatupsut. Toinen värikkäitä kukkasia, toinen nippu vihreää heinää. En kyllä mene vannomaan kumpi kuului kumpaan uskontoon, vaikka se kerrottiinkin jo jossain.

Sitten tämä outo tapaus, syrjäisen kadun varrelta.. Valistuneita arvauksia otetaan vastaan, mistä ihmeestä tässä on kyse??

.

Vähän metroa ja tekno-vessa

Muovijäljitelmiä annoksista ravintolan ulkopuolella

Tänään harjoittelin metrolla ajoa. Kävelin ensin aamupäivällä pohjoiseen. Matkalla oli elektroniikkakatu, jonka varrella kuului hirveä möykkä. Koko pitkä katu oli omistettu elektroniikka tavarataloille. Myyjät huutelivat kauppojen edessä, ja esittelyvideot sun muut houkuttimet mölysivät kilvan. Kiersin muutamassa tavaratalossa kameraosastot, katselin miniläppäreiden ja elektronisten sanakirjojen hinnat, mutta siihen tolkuttomaan meteliin väsyi aika pian.

Osakan metro

Parin tunnin kävelyn jälkeen otin harjoittelu metroajelun ja palasin kahden pysäkin vertaisen matkan hostellille päin.

Lipun osto oli aika hämmentävä, vaikka automaattiin sai vaihdettua kieleksi englannin. En kuitenkaan ehtinyt löytää oikeaa linjaa, kun jo paikallinen käpy tuli neuvomaan. Harmi vaan kun se tietenkin vaihtoi koneen takaisin japaniksi, ja näppäili menemään niin nopeasti, etten ehtinyt nähdä mistä oikea linja valittiin.

öö..

Toinen vaikea vaihe oli tulla ulos metroasemalta. Nousin aina kokeeksi maanpinnalle yhdestä uloskäynnistä, kävelin vähän aikaa kadulla, ja palasin takaisin asemalle, ja tulin ulos toisesta uloskäynnistä. Neljännellä kerralla sain itseni kartalle, että kuinka päin tässä nyt ollaan. Vaikka hostelli olikin ihan lähellä.

Täällä kyllä tuntee olonsa niin turistiksi, kun törttöilee ja pysähtyy ottamaan kuvia asioista mitkä tietenkin on paikallisille ihan tavallisia. Mutta eipä huolta muutenkaan ettenkö näyttäisi tässä väkijoukossa turistilta.

Japanilainen tekkis-vessa. Näistähän on kuultu kyllä, mutta nyt se on myös nähty ja koettu.

Illalla kävin kävelyllä ihan toisella suuntaa kuin aiemmin. Lämpötila oli 29 C vaikka aurinko oli laskenut. Ihania katuja ja hurjasti nähtävää joka suuntaan.

Pari iltakuvaa vielä

Tämän kaupunginosan maamerkkejä. Tsutenkaku -torni, joku kultainen pikku-ukko ja ihana pallokala-ravintolan ilmapallo. Pallokala on kuulema parhaimmillaan talvella, eli ehkä rohkenen maistamaan myöhemmin tänä vuonna.

.

Mustekalaa, simpukoita, kuningasrapuja ynnä muuta myynnissä kirjaimellisesti kadulla.

Illalla nukahdin kymmeneltä totiseen uneen. Aikaeron tai muun sekopäisyyden takia heräsin kuitenkin kolmelta. Yöllä oli hyvä mesettää, koska Suomessa on vasta ilta ja Japanissa kaikki muut nukkumassa. Tai ainakin poissa netistä, ettei kokoajan yhteys katkea. Säädin siinä sitten yöllä ilmastointia kuumissani, ja sain sen puhaltamaan kuumaa ilmaa. Liikaa säätömahdollisuuksia.

Saisiko vähän kylmemmälle?

Huone on pieni. Ilmastointi ja jääkaappi kuitenkin löytyy, joten hostelli oli loisto valinta neljälle eka yölle (n. 15€ /yö).

Hostelli on hyvä. Asun ylimmässä kerroksessa, joka on vain naisille. Sijainti on loistava ja huoneissa on ilmainen langaton netti. Kävellen olen käynyt katsomassa Tsutenkaku –tornia (joka on varmaan kuuluisa, koska se on monessa matkaoppaassa), sekä kävellyt ristiin rastiin ihania katuja. Metroverkosto näyttää siedettävältä. Tosin en ole vielä yksin ehtinyt ajelemaan. Mutta eilen Hiden ja Harukon kanssa ostettiin jo kokeeksi lippua automaatista, eikä ehkä ihan ylitsepääsemätöntä.

Ruuan ostaminen on haasteellista. Annoksista on kyllä kuvia tai jopa pienoismalleja, jotka sentään avittavat. Ostin tänään katukeittiöstä annoksen. Ruoka piti ensin valita ja maksaa kolikkoautomaatilla, joka oli ”keittiöluukun” vieressä. Lipuketta vastaan sitten tyttö antoi styroksirasiassa palleroita. Ostin vahingossa (summassa) samoja takoyaki palleroita kuin eilen. Keittiöluukun edessä kadulla oli pöytä jonka ääressä syötiin seisten. Hiki valui selkää ja jalkoja pitkin kenkiin, eh. Kaikki tuijottivat kun söin puikoilla, ja poltin suun hädissäni. Mustekalapallerot eivät olleet yhtä hyviä kuin eilisessä paikassa jonne Haruko vei minut. Raakaa kiehuvaa töhnää oikeastaan.. Mutta takoyaki on Osakalainen erikoisuus, että ainakin olen perehtynyt huolellisesti yhteen paikallisherkkuun.

Illemmalla söin turvallisesti tuttua sushia ilmastoidussa huoneessani. Tonnikalaa, rapua, kampasimpukkaa.. nam nam.

Vesimelonia hostellin katolla.

Panoraama katolta. Täällä on jänniä taloja, ja sähköjohdot risteilee kujien päällä ja talojen väleissä ihan tolkutta.

.