Kochin ihmeet, osa kaksi

Nyt tapahtuu vielä enemmän ja äkkiä. Meno on ollut ihan huimaa. Shikokun saari on näyttänyt sellaista vieraanvaraisuutta, että en osaa uskoa. Todella välittömiä ihmisiä, ja kaikki haluavat näyttää ja syöttää alueen parhaimmat jutut.

Elämäni ensimmäinen kuumalähde-kylventä, oli aivan odottamaton.. Siis tosiaankaan en tiennyt, että näinkin voidaan toimia.

Kuumien lähteiden spesialistimme haki jostain super-vettä kanisterilla kotiammeeseen. Kuuma lähde oli jossain tien alla, ja pulppusi letkua pitkin kaikkien halukkaiden ulottuville

Keskiviikko aamuna paikallinen.. öö no joku yritys otti meidät mukaan, esittelytilaisuuteen jossa markkinoitiin nuorten leirikouluja. Pääsimme kokeilemaan kajakki-melontaa rauhallisessa meren poukamassa.

Meloimme pienelle shinto-kappelille (vai mikä shrine nyt olisi suomeksi). Sain pikakoulutuksen siitä miten shinto-hommat liittyy luonnonvoimien rauhoitteluun (etenkin tällä taifuuni/tsunami alueella).

Melonnan jälkeen katseltiin esittelylounasta. Ainutlaatuinen paikallinen tapa valmistaa tonnikalaa, (joka on tällä seudulla kuulemma Japanin parasta). Fileet savustetaan pikaisesti olki-nuotion savussa, niin että sisus jää raa’aksi.

Iltaa kohden meno sen kuin yltyi kun siirryimme seuraavan perheen käsittelyyn. Poimimme sitrushedelmiä törkeässä kuumuudessa muutaman tunnin, ja kävimme katsomassa paikallisen sitrusfarmarin puumajaa. Silla aikaa rouva oli valmistanut illallisen. Pariskunnalla on todella perinteinen talo, jonka vanhassa osassa on tatami-lattiat. Kyseessä on sama anime-talo, jossa kävimme syömässä ensimmäisenä Kochi iltana.

Sitrusperheen hieno kotitalo

Poimintaa.

Yukatat päälle iltamenoihin. Puvun lomaan kätkeytyy monta vyötä, eikä ainakaan päällimmäistä tosiaankaan pysty solmimaan itse.

Illalla kävimme sitrusperheen tuttavilla kylässä. Ja pääsin vielä tutustumaan tee-seremoniaan. Paikalla oli seremonian opettaja.

Vau kaikesta.